Edward Vesala

Martti Juhani ”Edward” Vesala (15. helmikuuta 1945 Mäntyharju – 4. joulukuuta 1999 Yläne) oli suomalainen jazzrumpali, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Vesalaa pidetään yhtenä nykyjazzin tärkeimmistä suomalaisista vaikuttajista. Hänelle myönnettiin Jazzliiton Yrjö-palkinto kahdesti, vuosina 1972 ja 1980. Vuodesta 1982 hän koulutti uusia jazzmuusikoita Sound & Fury -työpajoissaan, joista muodostui myös hänen uransa loppupuolen merkittävin yhtye. Vesala soitti nuoresta iästä lähtien monenlaista ja korosti musiikkinsa moninaisia lähteitä; tangoyhtyeistä saatua kokemustaan hän käytti sellaisissa sävellyksissään kuin "Fingo" ja "Glimmer of Sepal". Vesala vaikutti 1960-luvulla myös rock-yhtyeissä, muun muassa Soulsetissa ja Apollossa. 1970-luvulla Vesala levytti puolalaisen jazz-trumpetisti Tomasz Stańkon kanssa muun muassa albumit Satu, Rodina ja Heavy Life. Sound & Furysta muodostui 1980-luvulla hänen keskeinen yhtyeensä. Yhtyeen kokoonpano vaihtui usein. Kitaristeina vaikuttivat Raoul Björkenheim ja Jimi Sumén, kun taas puhaltimia soittivat muun muassa Jorma Tapio ja Pepa Päivinen. Vesalan vaimo Iro Haarla soitti harppua ja koskettimia. Vesala sovitti myös puhallinosuudet Sielun veljet -yhtyeen levylle Kuka teki huorin. 1970-luvun alussa Vesala teki Karelia-yhtyeen kanssa muutaman levytyksen nimellä Iivana Nyhtänköljä (mm. Herran kanssa pellon laidassa). Vesalaa on usein verrattu Charles Mingusiin: molempien musiikista erottuvat vahva tunteellinen lataus ja huolelliset sovitukset. Vesalan tyttäriä ovat musiikkiteknologi, toimittaja, laulaja ja säveltäjä Mari Vesala, stylisti Minttu Vesala, rumpali Aniida Vesala sekä Lumi Vesala. Vesala on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.