Mika Kaurismäki

Mika Juhani Kaurismäki (s. 21. syyskuuta 1955 Orimattila) on suomalainen elokuvaohjaaja. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Mika Kaurismäki on ohjannut lähinnä kansainvälisiä tuotantoja kuten LA Without a Map (1998). Mika Kaurismäen tärkeimmät elokuvat Suomessa ovat Arvottomat (1982), Rosso (1985) ja Zombie ja Kummitusjuna (1991). Kansainvälisesti huomattavimpia ovat Helsinki Napoli All Night Long (1987), Amazon (1990) ja musiikkidokumentti Moro no Brasil (2002). Mika Kaurismäki asui Brasiliassa 1990-luvun alusta 2010-luvun loppupuolelle asti ja on tehnyt useita Brasilia-aiheisia elokuvia, kuten Amazon, Tigrero, Sambólico, Rytmi ja Moro no Brasil. Vuonna 2005 ensi-iltansa saanut musiikkidokumentti Brasileirinho teki tunnetuksi brasilialaista choro-musiikkia. Sonic Mirror (2008) kuvasi maailman eri kulttuureita ja autismin kirjon viestintää jälleen musiikin kautta. Elokuvan keskeinen hahmo on jazzrumpali Billy Cobham. Mika Kaurismäki oli perustamassa vuonna 1986 Sodankylän elokuvafestivaalia. Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on Mika Kaurismäen nuorempi veli. Veljeksillä oli myös yhteinen elokuvatuotantoyhtiö Villealfa, jonka toiminta hiipui 1990-luvulla. Kaurismäen Miriam Makebasta kertova dokumentti Mama Africa valmistui vuonna 2011. Dokumentti sai Berliinin filmifestivaaleilla 2011 yleisöpalkinnon. Vuonna 2012 dokumentti palkittiin juryn erikoispalkinnolla The Pan African Film Festivalilla Los Angelesissa. Kaurismäen elokuvassa Tie pohjoiseen (2012) pääosissa isänä ja poikana ovat Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Vuonna 2012 Kaurismäki toimi myös Kuningas Litmanen-dokumentin tuottajana ja käsikirjoittajana[3]. Vuosia valmisteilla ollut epookkielokuva Ruotsin kuningattaresta Kristiinasta sai pääosanesittäjäksi ruotsalaisen Malin Buskan. Elokuva kuvattiin Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Käsikirjoittaja on kanadalainen Michel Marc Bouchard. Nimen Tyttökuningas saaneelle elokuvalle myönnettiin merkittävä 460 000 euron Euroopan unionin elokuvatuki lokakuussa 2013. Montrealin elokuvajuhlilla 2015 se valittiin yleisön suosikiksi ja Buska sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon.